Leena Monti opetti puolalaiselle paaville suomea

Roomassa asuva, Vatikaanin radiossa työskentelevä Leena Monti, omaa sukua Lehtinen, sai kunnian toimia edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n suomen kielen opettajana.

Julkaisemme tämän artikkelin kuten edellisenkin ekumenia-asiaa ja uskontojen välistä dialogia edistäneen paavi Johannes Paavali II:n muistoksi hänen kuolemansa muistopäivänä 2.4.2006.

Elokuva-Aitasta Radio Vatikaaniin

Leena oli aloittanut radiouransa nelivuotiaana – sotalapsena ollessaan - laulamalla Tanskan radiossa ´Enkeli taivaan´ enonsa säestyksellä. Sant´Angelo-linnan lähellä sijaitsevaan Vatikaanin radiotaloon hän tuli vuonna 1981 tuuraamaan sisar Benedicta Idelfeltiä, jotta tämä saisi keskittyä kirjoittamaan kuuluisaa kirjaansa Viipurista Vatikaaniin. Entinen Elokuva-aitan toimittaja perehtyi nopeasti radiotyöhön ja Vatikaaniin ja sai vakinaisen paikan.

1931 perustetussa Vatikaanin radiossa on 60 maasta toimittajia, jotka tekevät jesuiittojen johdolla ohjelmia 34 kielellä. Skandinaavista osastoa johti silloin vielä Isä Lars Roth, joka oli aloittanut ruotsinkielisten ohjelmien lähettämisen vaatekomerostaan Upsalassa vuonna 1953.

- Meidän päätehtävämme on tiedottaa Pyhän Istuimen kanta maailman tapahtumiin. Ilman omia kommentteja. Paavin matkoilla on aina mukana myös tiimi radiosta. Eikä lomia silloin myönnetä, totesi Leena, jonka mielestä Vatikaani ylläpitää turhankin matalaa profiilia tiedottamisessa: - Monesti ei puututa asioihin, vaikka pitäisi.

- Meillä skandinaaveilla on radiossa erityisasema, koska kuulijoistamme valtaosa on luterilaisia. Minullakin on aika vapaat kädet, mutta myös suuri vastuu. Eihän kukaan muu osaa suomea. Ohjelmiani kuunnellaan yllättävän paljon, ja saan lähes päivittäin kuuntelijapostia. Viime jouluksikin tuli parisataa korttia.

Paavin suomen kielen opettajaksi

Leenasta tuli paavi Johannes Paavali II:n avustaja ja suomen kielen opettaja ennen Skandinavian matkaa 1989. Ja vielä sen jälkeenkin hän hoiti tämän kirjeenvaihtoa. Suomen kielellä ei paavia enää rasitettu. Hän puhui suomalaisillekin englantia.

Väsyneen paavin seuraajasta ei Leenan mukaan keskusteltu eikä sitä edes ajateltu niin kauan
kuin tämä oli hengissä. - Hänen poismenonsa jälkeen on odotettavissa armoton taistelu. –Ja kyllä mekin silloin huudamme isoon ääneen, kenestä emme pidä, Leena lupasi ja totesi, että halutessaan paavi olisi kyllä voinut jäädä eläkkeelle, mutta sitä hän ei halunnut, vaan teki vielä rasittavia matkojakin.

- Ei-katolilaisten on vaikea tajuta, mitä paavi meille katolilaisille merkitsee. Ihmisiähän tulee kaikkialta maailmasta Papuan Uutta Guineaa myöten Pyhän Pietarin torille katsomaan paavia 500 metrin päästä. Ja kun siellä näkyy vähän valkoista, ollaan ihan ekstaasissa. Tuskin protestanteille avautuu kovin helposti Jubileuminkaan syvä merkitys pyhien ovien läpikulkemisineen, arveli Leena haastatellessani häntä Kotimaa-lehdelle vuonna 2000.

Paavin ovikelloa soittamassa

- Lonkkaleikkauksen jälkeen paavin ei annettu enää kävellä, ja tapaamisemme siirtyivät kirjastosta hänen asuntoonsa. Sinne johtaa ihan tavallisen näköinen kerrostalon ovi. Vaikka siellä onkin kaikki ne freskot. Ja sveitsiläiset vartijat vahtimassa paavin turvallisuutta. Alussa nämä soitteli toisilleen puhelimilla, että Tulossa on.

- Ensimmäisellä kerralla minut suljettiin jopa avaimella sisään huoneeseen. Mutta opittuaan tuntemaan ne teki vain kunniaa, ja sain itse soittaa ovikelloa, kertoi Leena.

- Luottamustoimeen liittyy myös salaisuuksia, joista pitää vaieta iäksi. Mutta hauskoja juttujakin olisi kerrottavana ihan kirjaksi asti", sanoi Leena. Ehkä hän vielä joskus kirjoittaa siitäkin, miten hän odotteli papereineen paavia kirkkovaltion korkeiden virkamiesten kanssa Vatikaanin pienellä helikopterikentällä. Tai miten hän siirsi naama punaisena painavaa nojatuolia paavin tieltä tämän olohuoneessa.

- Monesti minulta kysyttiin, eikö minua jännitä. Mutta sehän kuului työhöni, jonka yritin tehdä mahdollisimman hyvin, etten olisi rasittanut liikaa paavia. Kaiken piti olla valmiina viimeistä pilkkua myöten. Ei siinä ehtinyt jännittämään, hän totesi.

RITVA VIERTOLA-CAVALLARI