Ulkoitalialaiset ja kirjeäänestys

Odotellessa mahdollisuutta

äänestää kirjeitse

Luin juuri USP:n nettisivuilta, että ulkosuomalaisten mahdollisuus äänestää kirjeitse ei toteudu ainakaan tällä vaalikaudella. Sen sijaan kuten useimmat Italian suomalaisista jo lienevät huomanneet, ulkomailla vakituisesti asuvat Italian kansalaiset saivat ensimmäisen kerran jopa omat edustajansa Italian parlamenttiin: 12 edustajainkamariin ja kuusi senaattiin.

Ulkoitalialaiset on jaettu neljään vaalipiiriin asuinpaikan perusteella. Suurimman vaalipiirin muodostaa Italian ulkopuolinen Eurooppa, johon kuuluvat myös Venäjä ja Turkki. Alueella asuu 2.039.149 Italian kansalaista. Toiseksi suurin vaalipiiri on Etelä-Amerikka, jossa asuu 885.673 Italian kansalaista. Kolmanneksi suurin vaalipiiri on Pohjois- ja Väli-Amerikka. Alueella asuu 403.597 Italian kansalaista. Pienimmän vaalipiirin muodostavat Afrikan, Aasian, Oseanian,

Australian ja Antarktisin alueella asuvat ulkoitalialaiset, joita on 192.520.809.

Eurooppa sai edustajainkamariin kuusi (6) edustajaa, Etelä-Amerikka kolme (3), Pohjois- ja Väli-Amerikka kaksi (2) ja Afrikka, Aasia, Oseania ja Antarktis yhden (1).

Senaatin ulkoitalialaisille tarkoitetut kuusi (6) paikkaa jakautuivat seuraavasti:

Eurooppa ja Etelä-Amerikka saivat molemmat kaksi (2) senaattoria.

Yhden (1) senaattorin saivat sekä Pohjois- ja Väli-Amerikan alue että Afrikan, Aasian, Oseanian ja Antarktisin alue.

Äänestysprosentti oli 42,07 %, joka ylittää huimasti ulkosuomalaisten äänestysprosentit, jotka ovat jääneet alle 10 %. Kuriositeettina mainittakoon, että itse asiassa ulkoitalialaisten äänet olivat ratkaisevia senaatin puhemiestä valittaessa. Sillä niukasti vaalit voittaneen Romano Prodin keskusta-vasemmistokoalition ehdokas ei ilman ulkoitalialaisten viiden senaattorin ja ns. elinikäisten senaattorien ääniä olisi tullut valituksi.

Kirjeäänestys

Meitä ulkosuomalaisia tässä vaiheessa vielä kiinnostavampi asia lienee se, että ulkoitalialaiset äänestivät pääsääntöisesti kirjeäänestyksellä. Oli myös mahdollista äänestää tietyin edellytyksin omassa kotikunnassaan Italiassa.

Kirjeäänestystä varten konsulaati lähetti äänioikeutetuille kirjekuoren, jossa oli äänestämisohjeen sisältävä paperi, todistus äänestysoikeudesta, yksi tai kaksi äänestyslippua, yksi täysin valkoinen kirjekuori ja toinen kirjekuori, jossa oli Italian konsulaatin osoite valmiiksi kirjoitettuna sekä tarvittava postimerkki. Lisäksi kuoressa oli äänestysalueen ehdokaslista sekä lakiteksti ulkomailla äänestämisestä.

Äänestysliput neuvottiin laittamaan puhtaan valkoiseen kirjekuoreen, johon ei saanut kirjoittaa mitään. Isompaan jo valmiiksi osoitteella ja postimerkillä varustettuun kuoreen tuli laittaa todistus äänioikeudesta. Kuori tuli postittaa mahdollisimman nopeasti, jotta se olisi ajoissa perillä konsulaatissa viimeistään 6. huhtikuuta eli kolme päivää ennen vaaleja.

Autenttisuuden toteamisessa ongelmia

Äänestämisohjeessa korostettiin sitä, että äänestys on henkilökohtainen ja salainen, ja että on kiellettyä äänestää kahteen tai useampaan kertaan tai äänestää jonkun toisen puolesta tai antaa jonkun äänestää puolestaan. Lisäksi kerrottiin, että näiden vaalia koskevien säädösten rikkomisesta rangaistaan lain ilmoittamalla tavalla. Tulee ihmetelleeksi, millä tavoin viranomaiset pääsisivät asiasta perille, jollei sitten asiasta kantele se, jonka "puolesta" on äänestetty.

Kirjeäänestyksen heikot puolet liittyvät äänestyksen autenttisuuden toteamiseen. Monikulttuurisissa avioliitoissa elävien kohdalla se tuskin olisi mikään ongelma, sillä tuskin esim. meidän italialaisilla puolisoillamme olisi mitään intressiä äänestää puolestamme.

Kaikki hyvin tähän asti, mutta keräsin myös eräitä kirjeäänestystapaa, lähinnä äänten autenttisuutta ja niiden tarkistamismahdollisuuksia kritisoivia kannanottoja. Kannanotot ovat näitä vaaleja edeltäneen kansanäänestyksen järjestelyjä koskevia, enkä tiedä, oliko niitä otettu huomioon näissä vaaleissa. Joka tapauksessa näistä kommenteista voi olla hyötyä, jos ja kun kirjeäänestys tulee ajankohtaiseksi ulkosuomalaisten kohdalla.

1) Mikäli äänestysmateriaali postitetaan tavallisena postina vastaanottajalle, viranomaisilla ei ole varmuutta siitä, että kirje on mennyt perille oikeaan osoitteeseen tai joutunut oikean henkilön käsiin.

2) Jos myös takaisin lähetettävä kuori on varustettu tavalliseen postiin tarkoitetuin
postimerkein, ei viranomaisella ole varmuutta sen paremmin kirjeen lähettäjästä kuin äänestäjästäkään. Kirjeen lähettäjällä ei liioin ole varmuutta siitä, että kirje, jossa on hänen antamansa ääni, on tullut perille oikeaan määränpäähänsä. (Äänestäjää oli kehotettu laittamaan postimerkeillä varustettuun kuoreen vain äänestyslapun sisältävä anonyymi valkoinen kirjekuori.)

3) Jos oletamme, että jossakin osoitteessa on useampi kuin yksi äänestyskelpoinen henkilö, ei viranomaisella ole varmuutta siitä, ovatko kaikki kyseisessä osoitteessa äänestäneet itse vai yksi kaikkien puolesta. Esimerkiksi se, joka on sattunut olemaan kotona postin tullessa, on voinut äänestää kaikkien puolesta. Tai jos joku jätti äänestämättä, niin viranomainen ei silloinkaan tiedä, kuka on äänestänyt ja kuka ei.

Kaksi parannusehdotusta

Ensimmäisen huomautuksen kohdalla voin henkilökohtaisesti todeta, että posti voi tosiaan mennä harhaan varsinkin täällä Italiassa. Kerran, tosin siitä on jo rutkasti aikaa, ihan oikealla osoitteella varustettu, tavallisena postina lähetetty, minulle osoitettu kirje olikin mennyt naapurikuntaan. Sieltä sen tulo meikäläiselle kesti pari kuukautta. Onneksi kirje ei ollut tositärkeä. Nyt on tosin postin kulku parantunut, varsinkin nk. Prioritaria.

1) Äänestyslipun sisältävä kirje tulee lähettää äänestäjälle kirjattuna kirjeenä, johon sisältyy nimikirjoituksin varustettu kuitti lähettäjälle. (Posta raccomandata con ricevuta di ritorno) En tiedä, mikä sen on suomeksi.

2) Vain äänestyslipun sisältävä valkoinen kuori on anonyymi, minkä vuoksi on mahdollista liittää palautuskuoreen lomake, jossa on äänestäjän henkilötunnus ja nimikirjoitus.

100-prosenttisen varmaa systeemiä tuskin löytyy, sillä nimikirjoitus paperiin voidaan (ainakin teoriassa) kiristää, uhkailla tai lahjoa, mutta voitaisiinhan tavallisella perinteisellä tavalla koppiin äänestämään menijällekin tehdä lähes samoin.

Ainakaan meillä monikulttuurisessa avioliitossa elävillä ei tätä vaaraa tiettävästi ole. Puolisomme viis veisaavat, ketä me äänestämme tai äänestämmekö ollenkaan. Varmaan he olisivat tyytyväisiä, jos voisimme äänestää kirjeitse ja vaikkapa maksaa jopa kirjatun kirjeen maksunkin, jos se siitä olisi kiinni. Tulisihan se halvemmaksi kuin äänestysmatka satojen kilometrien päähän, jolloin menee matkaan työpäiväkin, vaikka itsekin joutuisi postikulut maksamaan.

Olisihan se hienoa, jos mekin saisimme omat edustajamme Arkadian mäelle, mutta ensin pitää saada nämä kirjeäänestysmahdollisuudet kuntoon.

(RVC)